Sitoutuneiden valmentajien rooli on keskeinen urheilussa. Yksi naisten ja tyttösalibandyn pitkäaikaisista valmentajista on Kimmo Tikkanen, joka toimii tällä hetkellä SSRA:n naisten liigajoukkueen sekä Belgian naisten maajoukkueen valmennustiimissä. Haastattelimme häntä valmentamisesta, oppimisesta ja lajin kehityksestä.
Tikkasen oma polku valmentajaksi alkoi jo 2000-luvun alussa, kun hän vei tyttärensä salibandyharjoituksiin ja lähti mukaan valmennustoimintaan. Taustalla oli omaa salibandytaustaa pelaajana. Aluksi kyse oli enemmän vanhemman avusta, mutta pian intohimo lajia ja valmentamista kohtaan vei mukanaan.
– Aluksi lähdin mukaan vain kuskaamaan treeneihin, mutta huomasin nopeasti, että haluan auttaa enemmänkin. Siitä syntyi kipinä valmentamiseen, ja se kipinä on edelleen vahvana mukana.
Tikkasen tie on kulkenut juniorijoukkueista aina naisten liigajoukkueeseen, ja matkan varrella valmentamisen filosofia on kehittynyt. Vuodesta 2015 hän on ollut mukana valtakunnallisessa sarjatoiminnassa ja päässyt seuraamaan lajin kehitystä lähietäisyydeltä.
Valmentajana Tikkanen korostaa jatkuvaa oppimista. Hän painottaa, että hyvä valmentaja ei ole koskaan valmis, vaan pyrkii jatkuvasti kehittämään itseään.
– Joka päivä tulee uusia oivalluksia – joskus se on pieni juttu, jonka huomaa toiselta valmentajalta, joskus taas laajempi tapa lähestyä harjoittelua.
Viime kausina Tikkasen valmennusfilosofiassa on korostunut erityisesti pelaajien oivaltamisen tukeminen. Valmentajan tehtävä ei ole vain kertoa mitä tehdä, vaan luoda ympäristö, jossa pelaajat pystyvät itse löytämään vastauksia.
– Se on iso oivallus itsellekin, että kaikkea ei kannata selittää valmiiksi. Joskus tärkeämpää on antaa aikaa ja johdattaa pelaaja itse keksimään ratkaisu. On tärkeää, että pelaaja itse “hoksaa” halutun asian.
Tikkasen valmennustyö jakautuu kahden joukkueen välille: päivittäinen arki SSRA:n naisten liigajoukkueessa ja projektiluonteinen työ Belgian naisten maajoukkueessa. Näiden kahden ympäristön eroavaisuudet ovat selkeät.
– Belgiassa on paljon innokkuutta, mutta harjoittelukulttuuri on vielä rakentumassa. Suomessa taas harjoittelun laatu ja vaatimustaso ovat todella korkealla.
Belgiassa Tikkanen pyrkii auttamaan maajoukkuetta nostamaan perustasoa askel askeleelta, mutta tiedostaa samalla, että lähtökohdat ovat täysin erilaiset.
– Ei voi vain kopioida suomalaisia metodeja, vaan täytyy ymmärtää, missä kohtaa kyseinen ryhmä on menossa ja edetä siitä lähtökohdasta.
Hyvä harjoitus on Tikkasen mukaan aina pelinomainen ja perustuu siihen, miten joukkue haluaa pelata.
– Tempo on tärkeä – kun harjoituksen intensiteetti on korkea ja kaikki tekeminen laadukasta, pelaajat nauttivat ja kehitys on nopeampaa.
SSRA:ssa harjoitusten tukena on käytössä Qridi Sport -työkalu, jota käytetään harjoittelusuunnittelussa ja pelaajien osallistumisen seurannassa.
– Qridi Sport on ollut hyödyllinen työkalu, mutta tiedostamme itsekin, että käytämme siitä vasta pientä osaa. Potentiaalia olisi hyödyntää sitä laajemminkin, erityisesti palautteen ja kuormituksen seurannassa.
Oppiminen on jatkuvaa myös pelillisissä asioissa, kuten Kimmo Tikkanen kuvaa joukkueen analyysi- ja kehitysprosessia.
– Peleissä mitataan, kuinka hyvin harjoiteltuja asioita pystytään toteuttamaan käytännössä ja missä vielä on kehitettävää. Analysoimme pelit, tunnistamme kehityskohdat ja teemme niistä klipit. Näiden pohjalta suunnittelemme harjoitukset, joissa keskitymme erityisesti edellisessä ottelussa ilmenneisiin haasteisiin. Näin kehitämme peliä systemaattisesti eteenpäin.
Naisten salibandy on Tikkasen mukaan kehittynyt merkittävästi viime vuosien aikana.
– Pelaajien tekninen ja fyysinen taso on noussut huomattavasti. Vaatimustaso on kovempi, ja se näkyy jokaisessa pelissä. Yhä nuoremmissa pelaajat pääsevät kehittymään taito- ja fysiikkatasolla. Lajitaitojen kehitys on ollut selkeää ja nopeuttaa vuosi vuodelta peliä myös liigatasolla. Ja se näkyy pelissä, että mitä pystytään toteuttamaan. Kaikki aikaviiveet ja muut jää edelleenkin pienemmäksi. On syötöt, haltuunotot, pallon liikuttelu, pallonopeus ja liikenopeus paremmin hallussa. Sen kautta kaikki se ylimääräinen tyhjä aika jää kokonaan pois.
Vaikka naisten salibandy ei vielä Suomessa ole täysin ammattilaistasolla, suunta on kohti yhä ammattimaisempaa toimintaa. Suurimpana haasteena on pelaajamäärien kehitys, mutta nuoremmissa ikäluokissa Tikkanen näkee kasvua ja intoa lajin parissa myös omassa seurassa.
Uransa aikana Tikkanen on saanut nähdä hyvin erilaisia valmennustyylejä. Hänen mukaansa ei ole yhtä oikeaa tapaa valmentaa saavuttaa samankaltaiset tulokset.
– Olen nähnyt valmentajia, jotka keskittyvät täysin pelitapaan ja toisaalta myös hyvin pelaajalähtöisiä valmentajia. Molemmilla tavoilla voi menestyä, kunhan joukkueen tarpeet ja yksilöt huomioidaan.
Tikkasen oma lähestymistapa painottuu yksilön kehittämiseen ja pelaajalähtöiseen valmennukseen.
– Tärkeintä on nähdä pelaajan vahvuudet ja auttaa niitä kehittymään, ei vain keskittyä virheisiin. Ajattelen, että olen paljon valmiimpi valmentajana kuin esimeriksi viisi vuotta sitten. Tämä on vaatinut työtä lajin parissa ja sen kautta oppimista.
Tikkasen into oppimiseen ja itsensä kehittämiseen näkyy myös tulevaisuuden suunnitelmissa. Tulevalla kaudella hän toimii SSRA:n T21-joukkueen valmentajana, jossa tavoitteena on kasvattaa pelaajia liigajoukkueeseen.
– Nyt on paljon selvempänä mielessä, mitä pelaajilta halutaan ja miten heidän kehityspolkuaan voidaan tukea. Viisi vuotta sitten ajattelin näitä asioita paljon vähemmän.
Kimmo Tikkanen on valmentaja, joka elää jatkuvan oppimisen periaatteella. Hänen matkansa salibandyvalmentajana on osoitus siitä, miten intohimo ja uteliaisuus voivat viedä pitkälle.
Valmentaminen ei ole vain pelillisten asioiden opettamista – se on ihmisten kohtaamista, yksilöiden kehittämistä ja yhteisen tavoitteen eteen työskentelyä.
Tikkasen filosofia on selkeä: Ei ole yhtä oikeaa tapaa valmentaa, mutta tärkeintä on auttaa pelaajaa oivaltamaan ja kehittymään.
Lisätietoja:
Lisätietoja SSRA-toiminnasta:
https://www.rankatankat.fi/
Lisätietoa Suomen Salibandystä:
http://www.salibandy.fi/